"You are never a victim of cosequenses. You create your own reality."
X: jos sä vertaa itteäs muihin, joku häviää aina. Ainoo, johon voit verrata, on sinä itse. mieti paljon parempi tyyppi sä oot nyt, kun 2 vk sitten
A: mut, entä jos se vertailu tapahtuu muiden osalta (tiedostamattomasti), ja ilmenee käytöksessä jonka mä tulkitsen vertailuna?
Miksi mä alistun siihen, miksi mä alistuisin toisten vertailuun? Jokainen luo oman todellisuutensa. Kuka on sanonut, että täytyy venata/olla toisten päätösten armoilla? sä itse luot oman todellisuutesi, ja teet omat päätöksesi. Omat valintasi. Oman elämäsi.
Tällä kertaa kyse oli rohkeudesta. Pelko.
Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole. (IO)
VastaaPoistaTodellisuus ja rakkaus ovat luonnollisia ja abstrakteja; kehot ja pelot ovat luonnottomia ja erityisiä. (MK)
Rakkaus on tosi sydämen rauha, muun poissulkeva; sillä se on ykseys eli kaikkeus ja kokija keho-pelossaan vain unta.
Kokemus on siis vain unennäön hankaumaa osapuolista riippumatta: pohjimmiltaan on vain unessa tehtävä valinta erottavan (pelko) ja ykseyden ( rakkaus) .
Pelko hajottaa henkilöitymää itsestään, rakkauden kokemus eheyttää.
Totta. viimeinen piste, mihin mulla on vielä niin paljon aikaa.
VastaaPoistamuistioon kirjottui tämmöstä:
"mut mitä jos joku toinen ihminen ei halua sua? mitä jos sä et saakaan sitä hyväksyntää ja rakkautta niiltä, joilta sä sitä kaipaisit eniten? tietäen, että toisen käyttäytyminen pohjautuu intuitioon, eli rehellisimpään mitä on. Ehkä mun pitää vaan eristäytyä, koska se on totta, et kaiken pystyy löytämään itsestään. Ja pitääkin, ulkoisen varaan rakennettu onni on aina valheellista.
Onks hyväksynnän ja rakkauden hakeminen väärin, en puolustele, vaan kysyn vilpittömästi. Sallinko mä tämän tapahtua?
"
Onko tää joku vaihe? jos mä kovasti haluan jotain, onko sen hamuuminen väärin? Onko syy, miksi mä pohdin näitä kysymyksiä perimmäisten syiden sijaan taas pakoilu? Oman sisäisen tyhjyytensä kohtaamisen pelko?
Kuinka kauan mä voin juosta, onko tää projektiota, negatiivisten tunteiden kanavoimista? Mä taidan tehdä nyt ihan samaa, mitä mä koko viimekesän tein: ulkoistin ongelmani.
On monta tietä totuuteen. Koeta kirjat Maailmankaikkeus katoaa ja Ihmeiden oppikurssi.
VastaaPoistaOn paljon sanottavaa. Opittavaa.
Irrottaudu itseydestäsi. Olet vain ykseys, joka uneksii pirstoutuneisuudesta, kehoista ja mielistä.
Matka on lempeä ja hidas havahtuminen tosi totuuteen, jossa ihmismaailmaa (tai tätä) ei ole.
Avautuu täydelliselle anteeksiannolle ja rakkaudelle, oppii näkemään heijastuksensa kaikessa: lopulta unensa.
Toisen ihmisen tunteet, torjuminenkin, opettaa vajavaista: sinä olet jo kaikkeus, puhdas rakkaus ilman itseyttä.
http://www.vortexhealing.com/The-Nature-of-Awakening-Part1-P-Shift.htm
Sisimmän rauha kertoo, mitä tehdä: tee tilasi sille.
Saatat ulkoistaa ongelmasi, koska koet ne todeksi. Pelko on vain unta.
Koskaa ei maailmaa (untansa) tunne tai tiä,vaan kaikkeutta rakastaa suuresti lempiästi saattaa. Muu verrokkion pakoa eli pelkoa eli kärsimystä.
Avarra sydäntäsi tunnustellen- jos jo huomasit olemattomuutesi, tiedät olevasi kaiken tämän maan selittämisien ulottumattomissa, jonka ymmärtää vain rakkauvessa kaiken takana: uinuneena kaikkeutena.
Tämän maailman vastaukset lie sydämesä. Pelko koittaa voittaa-mutta sekin olikin vain satua ja unta ;)