#2

"epämielliyttävissä tilanteissa sulla on kolme tapaa toimia
 1) lähteä pois
2) yrittää muuttaa tilannetta
3) hyväksyä asia"

mä olen päättänyt muuttaa pois. Mitä pikemmin sen parempi. Ensimmäinen asia mitä mä kanssa-asujiltani (kahdelta sisarukselta) saan niskaan 4 päivän kadoksissaolon jälkeen on äärimmäistä oman pahan olonsa purkamista muhun pikkuasioista  valittamisen muodossa. Mä tiedän omista kokemuksistani et täällä liian kauan paikallaan olo tekee sut mökkihöperöksi. Ei halua kohdata omaa itseään, pakokeinot loppuu joten ruvetaan nyppimään toisten elämää ja olosuhteita sopeutumisen sijaan. Mua ei vois vähempää kiinnostaa kenen rahoilla ostetaan seuraava yhteinen tiskiharja ja saanko mä nyt syödä näitä kun nää on sun. Mitä helvettiä ihmiset, vähän perspektiiviä asioihin. Mulla maailmankuva tekee täyskäännöksen aina kun mä nään toisia ihmisiä tai ylipäänsä astun oman lintukodon (jota se ei todellakaan ole) rajojen ulkopuolelle.

Unelmapuitteet, mut mitä elämää tää on asua kahden äärimmäisnegatiivisen energiavampyyrin kanssa, ja aina kelata himaanmenemistä inholla, mut johonkin sitä pitää latausasemansa asettaa.
Meanwhile mun on vain sopeuduttava. Tehtävä edes yhdestä paikasta tässä talossa jotakuinkin negatiivisuusvapaa rakkauden- ja kauneudentäyteinen alue - oma huone. Muu maailma suljetaan sitten ulos vaikka korvatulppien avulla.

"evoluution asettamassa kilpailussa eivät pärjää vahvimmat tai ovelimmat, vaan yksilöt jotka nopeinten kykenevät mukautumaan ympäristönsä asettamiin muutoksiin"