Omat ärsytykset ovat (negatiivisen ajattelumaailman lisäksi) merkki projisoinnista. Ihminen projisoi omia pelkojaan olla jotakin. Sä inhoat toisessa sitä, mitä eniten pelkäät itsessäsi.
typerä esimerkki:
viime kesänä mua ärsytti siskon jatkuva banaanien (ja ylipäänsä makean) hamustelu. Mä nälvin sitä siitä jatkuvasti ja ihmettelin omaa käytöstäni. Havahduin siihen, et pelkäsin itse olevani samallainen. Olin just luultavasti lukenut jotain Halmetojan artikkeleita, mis todettiin kuinka perseestä ja pitkällejalostettu 'hedelmä' se oikeen on. Sillon mä vielä harrastin itsensäkieltämistä, ja pelkäsin etten ookkaan enää kelvollinen fuudisti, jos mun tekee mieli vetää banaaneja.
About samalla sekunnilla kun mä tiedostin ton, se ärsytys katosi. Tärkein lääke on tiedostaa omat ärsytyksensä, mistä ne pohjimmiltaan juontaa.
oli jännä huomata, et mä en koe nykyään ärsytyksiä oikeinpa enää mistään. Irti päästäminen, siis ihan kaikesta, on auttanut enemmän kuin ikinä. Universumilla on tapana huolehtiä niistä, jotka sen suojeluun antautuu <3
VastaaPoistatämäkin aihe on silti vielä niin pimennossa. Uudelleen pisti miettimään tilanne-esimerkki, et jos asuis ison pellon vieressä ja pellon omistaja tulis heittelemään supermyrkkyjään kasveihin, joka tietysti vaikuttaa koko ympäröivään elinalueeseen. Mun on vaikea kuvitella olevani mitenkään ärsyyntymättä/pahastumatta asiasta jos se tapahtuis omalle kohdalle. Ehkä pitäis suhtautua asiaan niinku arabialaiset säätilaan, ainoa tapa miten ne kyseistä asiaa kommenteeraavat on toteamus, "sataa" tai "paistaa". vrt suomalaisen "VOI VITTUKU SATAAA KO ESTERIN PERSEEST!!!!!!!!!!" asialle ei voi mitään muuta kuin hyväksyä.
VastaaPoista