sunnuntai 28. elokuuta 2011

Sielu, keho, mieli


"Sinä et ole ajatuksesi taikka tunteesi, olet niiden yläpuolella oleva tietoisuus"

kuinka moni meistä samaistuu esim. jalkaansa, joka tuntee kipua? Miksi fyysiseen kehoon ei samaistuta, mutta mieleen samaistutaan? Mieli on vaan kemiaa ja psykologiaa.. kemiallisia rekatioita, automaattisia käyttäytymismalleja jotka on evoluution myötä iskostunut meihin, ja joita ilman me ei loppujenlopuks oltas selvitty tähän päivään asti.

Mieli on ihan sama kuin ruumis, periaatteessa. Jos sua sattuu jalkaan, on se verrattavissa negatiivisiin tunteisiin mielessä. Et sä ole kumpaakaan. Ihmiset ei vaan osaa erottaa mieltä erilliseksi, omaksi osakseen, koska se ei ole fyysinen, nähtävä asia.

Pitkään mä mielsin mielen sieluksi. Tai, samaksi asiaksi ylipäänsä.
Eväsin itseltäni oikeuden tuntea negatiivisia tunteita, koska 'eihän nyt tämmönen henkisesti herännyt ihminen voi tuntea mitään skeidaa. oon jo jossain zenissä, ei mulla kuulu tulla tämmösiä tunteita'. Se toi mulle loppujenlopuks ihan mielettömän pahan olon.
Tunteet on yhtä ohimenevää kun vaikkapa kosketuksesta tuleva hyvä olo, taikka sitten kipu. Antaa niiden tulla, ei kukaan yritä kivunkaan tunteita kieltää. Niiden kuuluu tulla, oishan se helvetin outoa, jos joku ei tuntisi esimerkiksi surua menettäessä itselleen läheisen ruumiillistuman.

Sielu, taas..

Tämän takia mä tunnen aina sympatiaa ruumiita kohtaan. Jos fyysiselle keholle sattuu jotain, esimerkiksi, jos ihminen syö täyttä skeidaa, tai sillä on krapula, mä koen henkilöstä riippumatta sympatiaa sen KEHOA kohtaan, ruumista, solutasolla. Jokaisen ruumis on ikäänkuin erillinen asia, mitä kukin päättää kohdella tavallaan. Toiset asettaa sen viholliseksi ("no mähän syön pitsaa iha sama mitä mun maha siitä tykkää"), toiset taas ei ymmärrä mitä tekee, ja toiset, kohtelee kehoaan kuten pitääkin - temppelinä. Pyhänä. omasta mielestäni kaikki luonnollinen oleva on jo valmiiksi pyhää ja täydellistä, siksi mua sattuukin nähdä, miten joku voi raiskata jotain niin silmittömästi.

Omasta kehostaan ja mielestään huolta pitäminen on kunnianosoitus kaikkeudelle.


2:00 am

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti